Olen nyt edennyt kirjassa vajaa sata sivua ja pakko sanoa, että kirja on ihana! Se on kirjoitettu pienen 9-vuotiaan Bruno-pojan näkökulmasta ja en voi kuin ihastella kirjailijan taitoa kirjoittaa niin sujuvasti lapsen näkökulmasta. Aika ajoin tuntuu kuin itsekin näkisi maailman lapsen perspektiivistä pienen hetken ajan. Bruno on paitsi suloisen vilpitön myös äärimmäisen hyvätapainen, mikä tosin johtuu hänen kotikasvatuksestaan.
Tähän mennessä kirja ei ole ollut rankka mitä tiedän sen olevan. Aika johon kirja sijoittuu on yksi historiamme mustista aukoista, juutalaisvainot. On mielenkiintoista lukea eteenpäin, miten kirjailija on onnistunut taltioimaan tämän julman pätkän historiaa lapsen näkökulmasta, se kun ei ole vanhemmillekaan yksinkertainen asia ymmärtää.
-Elisabet
Millaisia tuntemuksia kirja sinussa herättää? Mitä luulet, että olisit ajatellut tai tuntenut, jos olisit ollut Brunon sijassa? Olisitko ymmärtänyt enemmän kuin Bruno ymmärtää? Suhtautunut asioihin eri tavalla?
VastaaPoistaSanoit, että kirjailija on osannut asettua hyvin Brunon asemaan. Kiinnostaisi tietää, miten sen huomaa. :) Ja vaikka jotain kerronnallisia esimerkkejä olisi kiva kuulla!
VastaaPoistaMinun täytyy kyllä sanoa samaa, että sota-aiheinen kirja luettavana kuulosti vähän pakkopullalta. Olen kyllä yllättynyt, sillä omakin sotakirjani oli erittäin kiinnostavaa luettavaa. Sota on karua todellisuutta (kirjallisuudessa toki enemmän tai vähemmän fiktiivistäkin), mutta juuri se ehkä sai minutkin fiilistelemään laidasta laitaan.
-Anna
Sotakirja kuulostaa terminä tosiaan aika tylsältä - onneksi sotakirjoja on kuitenkin moneen lähtöön, niin perinteisiä rintamakuvauksia kuin sitten vähän erilaisempia, kotirintamasta tai vaikka lapsista kertovia kirjoja. On tietysti hyväkin, että kirjallisuuden monimuotoisuus paljastuu... :)
VastaaPoista